Rodun PEVISA-ohjelma
Cockerit kuuluvat PEVISA-ohjelmaan (perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelma). Pentujen vanhemmista tulee olla ennen astuttamista annettu lonkkakuvauslausunto ja astutushetkellä voimassa oleva silmätarkastuslausunto. Lonkkavian raja-arvo on aste D ja tuloksen D saanut koira pitää parittaa tuloksen A saaneen koiran kanssa. Silmatarkastuslausunto ei saa astutushetkellä olla 24 kk vanhempi.
Silmätutkimuksissa löydettyjä sairauksia
Silmäsairaudet
Rodun PEVISA- ohjelmana on jalostukseen käytettävien koirien tutkimuspakko. Vanhempien tulos ei vaikuta pentujen rekisteröintiin. Tutkimustulos on voimassa 24 kk, ja sen oltava voimassa astutushetkellä.
Perinnöllinen harmaakaihi
Perinnöllinen harmaakaihi samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. Tunnettujen muotojen periytymismekanismi on yleensä autosomaalinen resessiivinen, mutta useimpien muotojen periytymismallia ei tiedetä. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Perinnöllinen kaihi on yleensä molemminpuolinen ja johtaa sokeuteen, jos linssien samentuminen on täydellinen. Jos kaihisamentuma jää hyvin pieneksi, sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn. Katarakta eli kaihi voi olla perinnöllinen tai ei perinnöllinen, synnynnäinen tai hankittu. Syntymän ja 8 viikon iän välillä todetut kataraktat ovat synnynnäisiä. Esimerkkinä hankitusta katraktasta voidaan mainita sokeritautiin liittyvä, hyvin nopeasti täydelliseksi kaihiksi kehittyvä katarakta. Muita esimerkkejä hankitusta kaihista ovat esimerkiksi vanhuuden kaihi ja PRA:han liittyvä toissijainen kaihi. Ns. nukleaariskleroosi eli linssin kovettuminen vanhalla koiralla ei ole varsinainen kaihimuutos, vaan normaaliin ikääntymiseen liittyvä muutos, jossa linssin ydin muuttuu ”opaalinharmaaksi”. Näkökykyyn se ei vaikuta. Perinnöllinen kaihi voidaan todeta perinnöllisten silmäsairauksien varalta tehtävässä silmätutkimuksessa. Erityisen tärkeää kaihin toteamisessa on viralliseen silmätutkimukseen kuuluva biomikroskooppitutkimus. Kaihi voidaan poistaa leikkauksella fakoemulsifikaatiomentelmällä.Paras leikkaustulos saadaan, kun leikkaus tehdään ennen kuin kaihimuutos on täydellinen. Hoidon edellytyksenä on se, että silmänpohja on terve. Perinnöllinen katarakta voi esiintyä yhdessä PRA:n kanssa, yleensä PRA:han liittyy kuitenkin ns. toissijainen kaihi. Cockerspanielilla esiintyy kahta kaihityyppiä; synnynnäistä anteriorista subkapsulaarista ja juveniilia posteriorista kortikaalista kaihia. Synnynnäinen anteriorinen kaihityyppi pysyy yleensä muuttumattomana, mutta siihen voi liittyä muitakin silmän muutoksia kuten mm. mikroftalmiaa, verkkokalvon kehityshäiriöitä ja peristoivaa pupillamembraania (PPM). Mitään tiettyä periytymismallia ei ole voitu kumpaankaan kaihityyppiin osoittaa ja epäilläänkin, että sairauden syntyyn saattavat vaikuttaa myös ympäristöolosuhteet. Edellä mainittujen lisäksi cockerilla on löydetty myös nukleaarista fibrillaarista kaihityyppiä (NFC), joka pysyy muuttumattomana eikä yleensä haittaa koiran näkökykyä. Tämänkään kaihityypin mahdollista periytymismallia ei tunneta. Perinnöllista harmaakaihia sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen.
Etenevä verkkokalvon surkastuma (PRA)
PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. Kyseessä on ryhmä sairauksia, jotka ovat eri geenien aiheuttamia. PRA:ta on montaa tyyppiä, eri rotujen PRA:t ovat erilaisia ja jopa samassa rodussa voi olla useita eri muotoja. PRA on löydetty yli 100 rodulla ja näistä ainakin 22:lla mutaatio on voitu paikallistaa. Se voi esiintyä millä tahansa rodulla. Yleisin periytymismekanismi on autosomaalinen resessiivinen. Kliinisten oireiden ilmenemisikä ja eteneminen vaihtelevat liittyen PRA-muodon syntymekanismiin. Hyvin nuorella koiralla esiintyvä PRA:n muoto liittyy vääränlaiseen näköhermosolujen kehitykseen. Myöhemmällä iällä alkavassa PRA:ssa sen sijaan näköhermosolut kehittyvät normaalisti, mutta alkavat rappeutua. Useimmissa PRA:n muodoissa koira muuttuu ensin hämärässä epävarmaksi ja pelokkaaksi. Tämä johtuu hämäränäössä tärkeiden verkkokalvon sauvasolujen surkastumisesta. Myöhemmin koira sokeutuu kokonaan verkkokalvon tappisolujen surkastuessa. Silmäterä on laaja ja silmänpohjan lisääntynyt heijaste näkyy erityisen selvästi valon kohdistuessa laajentuneeseen mustuaiseen. PRA:han ei ole hoitoa, mutta tutussa ympäristössä sokeakin koira voi pärjätä erittäin hyvin. Kokeellisesti koirille on käytetty geeniterapiaa näköhermosolujen perinnöllisessä sairaudessa, jossa periyttävä geeni on tunnettu. Diagnoosi tehdään yleensä silmänpohjan oftalmoskooppisessa tutkimuksessa. Verkkokalvon sähköisessä tutkimuksessa (ERG) voidaan havaita muutoksia näköhermosoluissa jo ennen oftalmoskooppisessa tutkimuksessa nähtäviä selviä verkkokalvon rappeutumamuutoksia. Cockerspanielilla yleisin PRA-muoto on prcd-PRA eli etenevä verkkokalvon sauva – ja tappisolujen degeneraatio. Sairaus johtaa verkkokalvon surkastumiseen koiran molemmissa silmissä. Koira sokeutuu täydellisesti. Periytymismalli on yksinkertainen autosomaalinen resessiivinen. Koiran genetiikka prcd-PRA:n suhteen voidaan tutkia geenitestin avulla ja sitä suositellaankin kaikille jalostukseen käytettäville koirille ennen jalostuskäyttöä. Sellaisia yhdistelmiä, joissa voi syntyä sairaita pentuja, ei saa tehdä. Kaikkien jalostustoimikunnan tietoon annettujen geenitestattujen koirien tiedot on nähtävillä Cockerspanielt ry:n sivuilla.
Retinan dysplasia (RD)
RD (retinan dysplasia eli verkkokalvon synnynnäinen kehityshäiriö) jaetaan kolmeen muotoon, multifokaaliin (MRD), geografiseen (GRD) ja totaaliseen (TRD). MRD:ssa verkkokalvolla näkyy yksittäisiä poimuja, jotka syntyvät verkkokalvon paikallisen virhekehityksen seurauksena. Poimujen määrä voi vaihdella. MRD ei vaikuta näkökykyyn. GRD:ssa verkkokalvo on väärin kehittynyt laajemmalla alueella, mikä voi vaikuttaa koiran näkökykyyn ja TRD:ssa verkkokalvo on kokonaan irtautunut, mikä aiheuttaa silmän täydellisen sokeuden. MRD-muutokset eivät pahene iän myötä, vaan saattavat pikemminkin osittain hävitä näkyvistä vanhemmiten. GRD:aan saattaa iän myötä liittyä paikallista verkkokalvon rappeumaa muutoksen alueella. Useilla roduilla RD:n on todettu periytyvän väistyvästi. Eri RD-muotojen välistä geneettistä yhteyttä ei tunneta. Retinan dysplasia esiintyy cockerspanielilla multifokaalisena muotona eli erillisinä verkkokalvon poimuina. Periytymismallia ei ole voitu varmasti osoittaa. Koiraa, jolla on MRD voidaan käyttää jalostukseen RD:n suhteen terveen kumppanin kanssa. Muita RD-muotoja sairastavia koiria ei saa käyttää jalostukseen.
Entropion eli silmäluomien sisäänpäin kiertyminen
Kääntyessään sisäänpäin luomessa kasvavat karvat hankaavat silmän pintaa ja aiheuttavat silmän pintaan jatkuvan ärsytyksen. Cockerspanielilla on alttius luomien sisäänpäin kiertymiseen. Taipumus liittyy pään rakenteeseen ja nahan määrään. Hoito on kirurginen, jolloin kiertyvä luomi pyritään mahdollisimman hyvin palauttamaan normaaliin asentoonsa. Koiraa, jonka luomien asento on jouduttu korjaamaan leikkauksella, ei saa käyttää jalostukseen.
Ektropion eli löysät alaluomet
Kovin avoin ja roikkuva alaluomi altistaa tulehduksille, sillä silmän sidekalvo ärtyy silmään lennähtävistä pöly tms. hiukkasista. Rodulla on tähän selkeä alttius, joka liittyy pään runsaaseen ja löysään nahkaan. Luomet voidaan kiristää kirurgisesti mahdollisimman hyvin normaalia vastaaviksi. Koiraa, jonka luomien asento on jouduttu korjaamaan leikkauksella, ei saa käyttää jalostukseen.
Districhiasis ja ektooppiset ciliat
Districhiasis ja ektooppiset ciliat (Kennelliitto tallensi aiemmin yhteisellä nimikkeellä cilia aberranta) ylimääräiset ripset, jotka tulevat ulos joko normaalin ripsirivin sisäpuolelta luomen reunasta (distichiasis) tai luomen sisäpinnalta (ektooppinen cilia). Caruncular trichiasis tarkoittaa silmän sisänurkan ihon karvoja, jotka kääntyvät sarveiskalvon sisänurkan päälle ärsyttäen silmää. Luomen reunasta kasvavat ripset voivat kaartua ulospäin normaalien ripsien tavoin tai ne kääntyvät sisäänpäin kohti sarveiskalvoa. Ripset voivat olla pehmeitä tai kovia. Etenkin luomen sisäpinnan läpi suoraan sarveiskalvoa vasten kasvava ripsi voi aiheuttaa sarveiskalvon vaurioitumisen. Tämä ilmenee silmän siristelynä ja ylimääräisenä kyynelvuotona. Silmän sarveiskalvon pinnalla ’uivat’, pehmeät distichiasis-ripset eivät yleensä aiheuta oireita. Oireilevilta koirilta ripsiä voidaan poistaa nyppimällä, jolloin ne kasvavat uudestaan tai poistaa ne pysyvästi polttamalla tai leikkauksella. Vaiva on selvästi periytyvä, mutta periytymismekanismi ei ole tiedossa. Luokitellaan nykyään silmätarkastuksissa lieviin, kohtalaisiin ja vakaviin muotoihin. Rodulla esiintyy silloin tällöin ylimääräisiä ripsiä, jotka saattavat hangata silmän pintaa (kornea). Selkeä rotualttius on olemassa, mutta periytymismekanismia ei tunneta. Joissakin kansainvälisissä tutkimuksissa on löydetty hyvinkin korkeita esiintymisfrekvenssejä, jopa 80 %. Kahta koiraa, joilla on ylimääräisiä tai väärässä paikassa kasvavia ripsi, ei saa yhdistää.
Kyynelkanavan aukon kehittymättömyys
Jos silmästä kyyneleritettä pois johtava kyynelkanava, joka alkaa silmän sisänurkassa ja johtaa kyyneleritteen sierainonteloon, ei toimi kunnolla, kyynelvuoto vuotaa silmästä herkästi yli. Tällöin koiran silmien alapuolinen karvoitus on jatkuvasti märkänä kyyneleritteestä. Ylivuotoa näkyy tavallisimmin silmän sisänurkasta. Rotualttius olemassa ja ominaisuus on rodulla kohtuullisen yleinen. Kyynelkanavan aukot voidaan avata kirurgisesti. Keratokonjuktivitis sicca eli kuivasilmä Kyynelerityksen vähittäinen väheneminen kyynelrauhasesta ja siitä aiheutuva kuivasilmä on tavallinen ikääntyvällä cockereilla. Oireina on silmän pinnan (kornea) sameus ja paksun liimamaisen rähmän ilmaantuminen sairaaseen silmään. Kyynelerityksen väheneminen johtaa silmän pinnan kuivumiseen ja pahimmassa tapauksessa haavautumiseen. Hoitona on silmän jatkuva kosteutus silmätipoilla tai geelillä ja kyyneleritys voidaan yrittää käynnistää uudelleen lääkityksellä. Kuivasilmästä kärsivä koira tarvitsee usein myös säännöllisesti antibioottia sisältävän silmätippakuurin, jotta sekundaarinen bakteeritulehdus pysyy aisoissa.
Persistent pupillary membranes eli PPM
PPM (persistent pupillary membranes) ovat synnynnäisiä sikiöaikaisten verisuonten ja kalvojen jäänteitä iiriksessä eli värikalvossa. Vakavimmat asteet, joissa jäänteet kiinnittyvät linssin etupinnalle ja/tai sarveiskalvon sisäpinnalle, voivat vaikuttaa näkökykyyn. Epäillään perinnölliseksi, synnynnäiseksi muutokseksi joillakin roduilla. PPM muutoksia löytyy säännöllisesti cockerspanieleilla.
PHTVL/PHPV
PHTVL/PHPV (persistent hyperplastic tunica vasculosa lentis/persistent hyperplastic primary vitreous) on kirjainlyhenne sairauksista, joissa linssin ja silmänpohjan välinen sikiöaikainen verisuoniverkosto ei surkastu normaalisti syntymän jälkeen. Löydös jaetaan vakavuudeltaan kuuteen asteeseen, joista aste 6 tarkoittaa sitä, että silmä on sokea. Lievimmässä asteessa (1) näkyy linssin takapinnalla ainoastaan pieniä pigmenttipisteitä, jotka eivät vaikuta näkökykyyn eivätkä muutokset pahene iän myötä. Vakavammissa asteissa muutokset voivat aiheuttaa linssin lisääntyvää samentumista. Silmän linssin takapinnan kapseli, verisuonitus ja lasiainen eivät kehity normaalisti. Muutokset tapahtuvat sikiöaikana päivinä 20–30. Sairauden esiintyminen riippuu siitä, kuinka paljon sikiöaikaisia jäänteitä silmään jää ja missä ne esiintyvät. Yksittäisiä PHTVL-diagnooseja on tehty cockerspanieleilla silmätarkastusten yhteydessä satunnaisesti. Sairauden asteet ovat vaihdelleet välillä 1-3.
Lonkkaniveldysplasia
Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli ”lonkkavika”, (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston/nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä makroskooppisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. Löysyys johtaa reisiluun pään ja lonkkamaljan riittämättömään kontaktiin. Alueelle kohdistuu epänormaalin suuri paine, joka on sitä suurempi mitä pienempi kontaktialue on. Tämä voi johtaa mikromurtumiin ja lonkkamaljan mataloitumiseen. Noin vuoden iässä lantion luutuminen on täydellistä ja lonkkaniveletkin stabiloituvat. Yleensä kipukin helpottaa tässä iässä. Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa yleensä nivelrikkoon. Nivelrikon kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Lähes kaikilla D- ja E-lonkkaisilla cockerspanieleilla on havaittavissa niverikkomuutoksia, jos koira kuvataan myöhemmällä iällä. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Näistä osa on ns. suurivaikutteisia geenejä (engl. major genes). Periytymisaste vaihtelee eri tutkimuksissa välillä 0.1– 0.6. Ympäristöllä on vaikutusta kasvuhäiriön ilmiasuun. Useissa tutkimuksissa on todettu runsaan ravinnonsaannin olevan yhteydessä lonkkavikaan. Ruokinta ei aiheuta dysplasiaa, mutta se tuo vian esiin geneettisesti alttiilla koirilla. Tämä pätee myös toisin päin, optimaalisella ruokinnalla lonkkanivelen kasvuhäiriö ei tule näkyviin tai on lievempää. Myös liian raju liikunta kasvuaikana voi pahentaa muutoksia. Lonkkanivelen kasvuhäiriötä tavataan lähes kaikilla roduilla, mutta yleisintä se on suurilla ja jättiroduilla. Oireet voidaan huomata pentuna 3-12 kuukauden iässä, jolloin kipu johtuu löysyyden aiheuttamasta nivelkapselin tulehduksesta tai luukalvon hermojen jännityksestä ja repeämisestä. Oireet voivat vähentyä selvästi tai loppua kokonaan jopa useiksi vuosiksi, kun nivelen ympärille muodostuva sidekudos vähentää nivelen löysyyttä. Toinen oireilevien koirien ryhmä on aikuiset koirat, joiden oireiden syynä on nivelrikko. Nuorilla koirilla oireina voivat olla takajalkojen ontuminen, ”pupuhyppely”, ylösnousuvaikeudet levon jälkeen, liikkumishaluttomuus ja naksahteleva ääni kävellessä. Oireet voivat alkaa äkillisesti ja omistaja voi liittää ne johonkin tapaturmaan. Vanhemmilla nivelrikkoisilla koirilla oireet voivat olla epämääräisiä. Oireilu laitetaan usein vanhenemisen piikkiin. Tyypillisiä oireita ovat takajalkojen ontuminen ja jäykkyys liikkeessä. Lonkkavikainen koira yrittää viedä painoa pois takaosalta, mikä ilmenee kävellessä selkälinjan aaltoiluna ja lantion kiertymisenä. Tämä johtaa myös takaosan lihaskatoon ja etupään lihasten voimistumiseen. Nivelrikko voi aiheuttaa voimakasta kipua, joka näkyy liikkumishaluttomuutena, ontumisena ja koiran vetäytyvänä, ilottomana käyttäytymisenä tai jopa ärtyisyytenä. Lonkkanivelen kasvuhäiriön ja siitä johtuvan nivelrikon hoidossa on ruokinnalla keskeinen merkitys. Ylipaino pahentaa oireita ja pelkkä painon pudotus voi jo helpottaa koiran oloa. Tulehduskipulääkkeitä ja pistoksena tai suun kautta annettavia nivelnesteen ja nivelruston koostumusta parantavia aineita käytetään yleisesti. Sopiva liikunta pitää lihaksiston kunnossa ja nivelet liikkuvina. Heikkoja niveliä tukevan lihaksiston ylläpitäminen tasaisella sopivalla liikunnalla on erittäin tärkeä osa nivelrikkoisen koiran elämää. Erilaisia kirurgisia hoitoja on myös olemassa aina lonkkaluun pään poistosta tekonivelen asettamiseen saakka. Leikkaushoitoon päädyttäessä leikkauksen jälkeisellä kuntoutuksella on suuri merkitys. Lonkkavian vastustamisohjelma perustuu useimmilla roduilla röntgenkuvissa sairaiksi todettujen yksilöiden karsimiseen jalostuksesta. Lonkkanivelen kasvuhäiriön periytyvyys on kohtuullinen. Ilmiasuunkin perustuvan jalostusvalinnan pitäisi johtaa tuloksiin, jos valinta on systemaattista. Jalostusarvoindeksien (BLUP-indeksit) avulla valinta on tehokkaampaa. Indeksissä otetaan huomioon koiran kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistetaan röntgentutkimustuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta. Cockerspanieleilla BLUP-indeksit ovat olleet käytössä syksystä 2004 lähtien. Indeksillä pyritään ennustamaan koiran jalostusarvoa lonkkaniveldysplasian suhteen sulkemalla pois ympäristötekijöiden häiritsevää vaikutusta. Indeksiluku 100 kuvaa koiraa, joka edustaa rodun keskitasoa, sitä alhaisempi indeksi merkitsee keskitasoa huonompaa ja korkeampi keskitasoa geneettisesti parempaa yksilöä. Lonkkanivelten löysyyttä ja muotoa arvostellaan FCI:n yhtenäisen arvosteluasteikon (A, B, C, D ja E) mukaisesti, jossa terveiksi katsotaan lonkat A:sta B:hen. Lonkkanivelien virallinen röntgentutkimus suoritetaan 12 kk täyttäneelle koiralle rauhoituksessa mahdollisimman standardissa asennossa. Sairaus kuuluu rodun PEVISA-ohjelmaan, jonka mukaan jalostukseen käytettävät koirat on kuvattava, mutta tulos ei vaikuta mahdollisesti syntyvien pentujen rekisteröintiin. Koirien tulee olla kuvattuja astutushetkellä. Missään nimessä ei ole hyväksyttävää, että rankaan fyysiseen käyttöön tarkoitetuilla koirilla on huono nivelterveys, joten käyttölinjaisten koirien terveysjalostuksen painopiste on selvästi lonkkaterveyden parantamisessa. D- ja E-lonkkaisten koirien käyttöön ei ole kannassa tarvetta, joten ne voidaan jättää jalostuksen ulkopuolelle.
Familiaarinen nefropatia (autosomaalinen resessiivinen perinnöllinen nefropatia)
Familiaarinen nefropatia johtaa munuaisten kuorikerroksen rappeutumiseen. Taustalla on munuaisen glomerulaarisen basaalimembraanin häiriö, joka johtuu tyyppi IV kollageenin muutoksesta. Sairaus tulee esiin 6 kk iästä alkaen aina 2 vuoden ikään saakka. Koiralla on proteiinia virtsassa ja vähitellen etenevä krooninen munuaisten vajaatoiminta. Sairaus johtaa koiran menehtymiseen. PEVISA-ohjelman mukaan sairautta kantavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. Varmistettuja tapauksia ei ole viime vuosina maastamme löytynyt. Vuonna 2007 tutkimusryhmä Texas A&M yliopistosta (Davidson et al.) selvitti sairauden taustalla olevan geenin (COL4A4) ja siinä yhden emäksen (no. 115) muuttumisen johtavan sairastumiseen. Löytö johti geenitestin kehittämiseen sairausgeenin kartoittamiseksi.
Intertrigo eli ihopoimutulehdus
Cockerspanieleilla erittäin tavallinen ihotulehdustyyppi on huulipoimujen tulehdus. Terveyskyselyn perusteella huulipoimuntulehduksen oli sairastanut 22 % koirista. Suuri osa vaatii jatkuvaa ihon puhdistusta, jotta poimut pysyvät kunnossa ja monet ovat saaneet tulehduksiin antibioottikuurin ja/tai paikallisen lääkityksen. Leikkaushoitoon oli turvauduttu kahdessa tapauksessa. Jalostuksessa on kiinnitettävä huomiota koiran pään runsaaseen ja löysään ihoon. Mitä pienemmän huulipoimut jalostukseen aiotulla koiralla on, sitä parempi. Koiraa, jonka huulipoimut ovat kroonisesti tulehtuneet tai leikattu, ei saa käyttää jalostukseen.
Anaalirauhastulehdus
Anaalirauhastulehdukset ja sille altistava rauhaspussien täyttyminen ja tukkeutuminen on tavallinen vaiva koko koiralajilla. Terveyskyselyn mukaan cockereista 14 % oli ollut tulehdus vähintään kerran. Taustalla lienee koiran muuttunut ravinto sitten villieläinpäivien, jolloin ravinto sisälsi runsaasti rustoja. Kun uloste oli kovempaa, tyhjenivät rauhasetkin vilkkaammin. Tulehdus hoidetaan antibioottikuurilla ja tehostetulla tyhjentämisellä. Jatkuvasti vaivaavat anaalirauhaset voidaan poistaa kirurgisesti. Anaalirauhaseritteellä on koiran sosiaalisessa kommunikaatiossa suuri merkitys. Sen pistävä haju sisältää feromoneja, jotka toimivat reviirimerkkeinä ja kertovat paikkakunnan uroksille jopa merkin jättäneen nartun kiimakierron vaiheen.
Papilloma
Rodulla on todennäköisesti suurentunut alttius viruksen aiheuttamiin ihomuutoksiin eli syyliin. Syylämäisiä ihokasvaimia esiintyy pääsääntöisesti iäkkäillä koirilla. Syylämäiset ihokasvaimet ovat suomalaisillakin iäkkäillä cockereilla tavallisia. Nuorilla koirilla etenkin suun alueella esiintyvät syylät ovat niin ikään tavallisia. Näitä nähdään erityisesti kaupunkialueella usein epidemioina, jotka laantuvat omia aikojaan koirien kehittäessä immuniteetin syylävirusta vastaan.
Napatyrä
Napatyrää esiintyy cockerinpennuilla maassamme kohtalaisen usein. Terveyskyselyssä napatyrätapauksia tuli ilmi kahdeksalla koiralla (5 %). Kooltaan tyrät ovat kuitenkin usein pieniä, eivätkä ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vaatineet leikkaushoitoa. Usein käy myös niin, että pikkupennulla selkeästi tuntuva pieni tyräportti kuroutuu umpeen kasvun edetessä. Koiraa, jolla on ollut leikkausta vaatinut napatyrä, ei saa käyttää jalostukseen.
Selkärangan välilevytyrä eli mäyräkoirahalvaus
Rodulla on suurentunut riski sairastua selkärangan välilevytyrään ja lievästi oireilevat välilevyongelmat ovat rodulla suhteellisen yleisiä. 19 %:lla terveyskyselyn koirista on jokin tuki- ja liikuntaelimiin liittyvä vaiva. Näistä 55 %:lla oli selkävaivoja, kuten välilevyvaivoja tai lihasjäykkyyksiä, 28 %:lla nivelrikko ja 10 %:lla panosteiitti eli pentuiässä ilmenevä ontuminen mikä menee ohi itsestään pennun kasvettua aikuiseksi. Loput tuki- ja liikuntaelinvaivoista koskivat eri sairauksia. Kutakin sairautta ilmeni vain 3 %:lla koirista. Selkävaivoista puolet koski välilevyvaivoja ja 44 % lihasvaivoja. Välilevyongelmia voi esiintyä jo kolmannesta ikävuodesta eteenpäin, mutta ne ovat selkeästi yleisempiä ikääntyvillä cockereilla. Taustalla on välilevyjen rappeutuminen, jolloin välilevyjen gelatiinininen ydin korvautuu kollageenilla ja vähitellen kalkkeutuu. Välilevymateriaalin tunkeutuminen selkäydinkanavaan vaikeuttaa hermoimpulssin kulkua vaurion takana oleviin ruumiinosiin. Vaurion asteesta ja sijainnista riippuu, millaiset oireet koiralla on. Pahimmillaan kaularangan alueella oleva suuri vaurio voi johtaa koiran neliraajahalvaukseen, mutta tyypillisimmillään toimintahäiriö nähdään koiran takaraajoissa, sillä tyräytyminen tapahtuu usein rinta- ja lannerangan alueella. Lievimmillään oireena on epämääräinen kipu ja siitä johtuva liikkumishaluttomuus ja vaisuus. Hoitona on täydellinen koppilepo, kipulääkitys ja tarvittaessa kirurgia. Halvaantuneen koiran kuntoutus vaatii usein pitkäjänteistä fysioterapiaa. Mäyräkoirilla on todettu taipumus välilevytyrään selkeästi perinnölliseksi, eikä ole syytä epäillä näin olevan myös cockerilla. Todennäköisesti taustalla on useita eri geenejä yhdistyneenä ympäristötekijöihin. Koiraa, jolla on ollut välilevytyrään viittaavia oireita, ei saa käyttää jalostukseen.
Purentaviat
Alapurenta oli viidellä ja ylimääräisiä hampaita niin ikään viidellä koiralla. Rodulla esiintyy sekä ylä- että alapurentaa. Näiden lisäksi esiintyy myös ahdasta alaleuan purentaa ja vino- taikka ristipurentaa. Purentavioille ei ole pystytty esittämään varmaa periytymismallia, mutta polygeeninen periytyminen lienee todennäköisin. Purentavikaista koiraa ei saa käyttää jalostukseen.
Häntämutka
Rodulla, joka aikaisemmin typistettiin, esiintyy häntämutkaa suhteellisen yleisesti. Mutkien aste vaihtelee siansaparomaisesta sykeröstä aina juuri ja juuri tunnettavissa oleviin yksittäisiin pieniin mutkiin hännän päässä. Käytännössä mutkia esiintyy noin joka olmannessa pentueessa ja samassa pentueessa voi olla yksi tai useampi mutkahäntä. Pahimmillaan mutka voi olla koiran selkärangassa. Terveyskyselyn perusteella häntämutkia oli 4 % koirista. Selvästi mutkahäntäistä koiraa ei saa käyttää jalostukseen.
Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno (lateraalinen)
Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaan menolle. Cockerilla lumpio siirtyy tavallisimmin lateraalisesti eli takaraajan ulkosivulle. Taustalla on takaraajan virheasento (reisiluu ja sääriluu eivät ole oikeassa linjassa toisiinsa nähden, vaan kiertyneenä) tai patellan luisen uran mataluus. Mahdollinen periytymismekanismi on polygeeninen. Polvilumpioluksaatiota esiintyy kannassamme jonkin verran ja viime vuosina jopa enenevässä määrin, vaikka terveyskyselyssä tapauksia tulikin esiin vain yksi. Tiedossa on nuoria koiria, jotka on jouduttu leikkaamaan voimakkaan luksaation takia. Patellaluksaatio jaetaan vakavuusasteensa perusteella neljään asteeseen. Eläinlääkäri tutkii polvet tunnustelemalla. I-asteen luksaatio ei yleensä vaadi hoitoa, mutta vakavammat asteet kyllä. IVasteessa lumpio on pysyvästi pois paikoiltaan. Oireina havaitaan liikkumisvaikeudet, jolloin koiran takaraaja hetkellisesti jää koukkuun, eikä koira pysty astumaan raajalla (lumpio on tällöin pois paikoiltaan). Lumpion siirtyessä takaisin paikoilleen, koira jatkaa matkaansa normaalisti. Hoitona on leikkaushoito ja tarvittaessa lepo sekä kipulääkitys. Koiraa, jolla on polvilumpioluksaatio, ei saa käyttää jalostukseen.
Piilokiveksisyys
Jos koiralla jää laskeutumatta molemmat tai toinen kives kivespussiin, puhutaan piilokiveksisyydestä. Piilokiveksisyys on terveyskyselynkin valossa yleinen ongelma rodulla. Kyselyyn vastanneista 11 koiralla oli piilokives (16 %). Kivespuutokset periytyvät todennäköisesti resessiivisesti ja myös narttu voi kantaa tämän ominaisuuden geeniä. Rodussa esiintyy maassamme sekä tois- että molemminpuolista piilokiveksisyyttä. Kivesvikaista koiraa ei saa käyttää jalostukseen.
Lähde: https://www.cockerspanielit.org/files/JTO_2016-2020.pdf