Jo lapsuudessa ihastuin cockereihin. Oma ensimmäinen koirani oli juuri cockeri, Rockhouse Delilah "Mira", jonka kanssa harrastettiin monenlaista.
Veljeni kuljeskeli räkättirastaita metsästämässä, jossa se toimi erinomaisena noutajana ja minä vastaavasti olin tuohon aikaan hyvinkin kiinnostunut tokosta. Mira oppi helposti ja montakertaa sain kokea onnistumisen suuria ilonhetkiä uuden oppimisesta. Minulla on mielikuva, että Mira omaksu uudet temput pienin opastuksin ja kaikki oli niin vaivatonta.
Mira eleli ns. normaalina perhekoirana kolmilapsisessa perheessämme kerrostalossa. Toki vietimme viikonloput ja lomat Airakselassa mummolassa. Toivottavasti löydän jonkun kuvan Mirasta, lupaan päivittää sen sitten tänne sivulle.
Cockerspanieli on erittäin vanha englantilainen lintukoirarotu. Omaksi rodukseen cockeri erotettiin virallisesti vuonna 1901. Suomeen ensimmäiset cockerit tulivat 1930-luvulla ja 1950-luvusta lähtien se on ollut yksi suosituimmista koiraroduista maassamme. Tyypillinen cockerspanieli on avoin, vilkas, ystävällinen ja ihmisrakas - koira vailla vertaa!
Yleisvaikutelmaltaan cockeri on sopusuhtainen ja tiivis. Aikuisen koiran karvapeite tulisi olla suoraa, rungonmyötäistä mutta silkkistä, joka antaa turkinhoidolle haasteita. Korvat, rinta, vatsanalus ja raajojen takaosat ovat hapsukkaat.
Cockerin kanssa voi harrastaa TOKOa ja agilitya, jäljestää tai metsästää. Cockeri on monipuolinen harrastuskoira. Se on myös hurmaava ja tyylikäs näyttelykoira!
Periaatteessa rotu voidaan jakaa kahtia kirjaviin (valkoista mukana) ja yksivärisiin, mutta kyseessä on sama rotu.
Yksiväriset: musta, punainen, golden (vaalea kullanpunainen), maksa eli liver (suklaan- ja maksanruskea), black and tan (musta punaisilla merkeillä) ja liver and tan (maksanvärinen punaisilla merkeillä)
Kirjavat: musta-valkoinen, blue roan, puna-valkoinen, orange roan, kelta-valkoinen, lemon roan, maksa-valkoinen, liver roan, tricolour, blue roan tan, maksa-valko tan ja liver roan tan. "Roan" tarkoittaa, että valkoinen karva on tasaisesti sekoittunut värillisen karvan joukkoon ja musta-, puna- tai kelta-valkoinen turkinväri on sellainen, jossa valkoisella pohjalla on värillisiä läiskiä.
Cockerin pentu vaatii samanlaisen kasvatuksen kuten kaikki muutkin koiranpennut. Se on helposti koulutettava, fyysisesti kestävä ja energinen koira. Erinomaisen hajuaistinsa vuoksi cockereita on koulutettu myös haavoittuneen hirven jäljestykseen, rauniokoiraksi ja tullille huumekoiraksi sekä hypokoiraksi. Myös "kanttarellien metsästys" on cockerille helppoa, tajuttuaan ensin idean. Koulutuksen vaiva palkitaan tässä tapauksessa omistajalle herkullisina nautiskeluhetkinä!
Cockerspanielin perushoitoon kuuluu turkin viikottainen harjaaminen, pesu ja trimmaus tarvittaessa. Takut tulee selvitellä viikottain ja trimmaus turkin laadusta ja pituudesta riippuen 4-8 kertaa vuodessa. Varsinkin metsälenkkien jälkeen turkki putsataan risuista, tikuista ja kävyistä. Turkki pestään aina kun se on likainen miedolla koirashamppoolla sekä hierotaan hoitoainetta.
Lonkkakuvatuista koirista yli 80% on A- tai B-lonkkaisia, eli terveitä. Silmätarkastetuista DISTICHIASIS (ylimääräisiä ripsiä) tavataan lähes puolella tutkituista koirista. Rotujärjestön jalostustoimikunta onkin kiinnittänyt tähän huomiota ja suosittaa, että toisella vanhemmista ei saisi olla ylimääräisiä ripsiä. Vakavammat perinnölliset silmäsairaudet mm. PRA, KATARAKTA ja RD. Cockereilta on alettu tutkia myös polvia ja etuosia sekä kuunnella sydämiä.