Luontokuvia
Kiipeän tunturin rinnettä ja katselen taivaan horisonttia,
poutapilvet sinessä hiljaa liitää, linnut ilmassa kaaria piirtää.
Kun kurkien huutoa kuuntelen ja nuotiolla istun ja aattelen,
illan tuuli vieno ja lauha on, silloin rinnan täyttää tyyni rauha.
Ei murhe täällä mieltäni paina, oi jospa täällä saisi aina olla,
voisin huoleni heittää rinnettä alas.
Ehkä ensi vuonna tänne palaan ja tunturin karua rinnettä taas halaan,
ja kuuntelen kurkien huutoa suolla.
Kun täältä tänään lähden, mielessäin on kaipuu suunnaton,
jää taakseni kaira koskematon.
