Cockerspanieli on iloinen ja aktiivinen lintukoira, jonka rakenteen, luonteen ja turkin tulisi mahdollistaa työskentely vaikeissakin olosuhteissa. Yleisvaikutelmaltaan cockerspanielin tulisi olla voimakas, kompakti ja sporttinen, reippaasti sekä maatavoittavasti liikkuva koira, jolla on neliömäinen pyöreäkylkinen runko ja pehmeät, sulavat linjat. Cockerin pään tulisi olla selväpiirteinen: Samansuuntaiset ja -levyiset kuono ja kallo ovat yhtä pitkät ja kuono on edestä katsoen neliömäinen. Cockerspanielin ilme on älykäs ja lempeä erityisesti tummien pyöristyneen mantelin muotoisten, tiivisluomisten silmien ansiosta. Ihanneturkki on selästä suoraa ja kiiltävää, vatsan alla ja raajoissa tulee olla riittävä hapsutus. Näyttelykäyntejä rodulla on viime vuosina ollut noin 2000 käyntiä/vuosi. Suomen muotovalionarvon (FI MVA) vaatimuksena on sertifikaatien (vähintään kolme sertifikaatia kolmelta eri tuomarilta, yksi oltava saavutettu yli 24 kk iässä) lisäksi hyväksytty koetulos rodunomaisesta käyttökokeesta (SPA, SPME tai SPVE). Cockerspanieli voi myös saavuttaa kansainvälisen näyttelyvalion arvon (C.I.E.) ja kansainvälisen muotovalion arvon (C.I.B.). Rotumääritelmä ei vaadi minkäänlaisia ylilyöntejä ulkomuodon osalta, päinvastoin siinä kuvataan mittasuhteiltaan tasapainoinen kohtuullisen pitkän kaulan omaava koira, jonka raajojen kulmaukset ovat riittävät mahdollistamaan tehokkaan liikunnan sekä etu- että takapään osalta.
Hyvin rakentunut cockerspanieli säilyttää selkänsä tiiviinä ja suorana myös liikkuessaan, kantaen samalla iloisesti heiluvaa häntäänsä selän tasolla. Liiallinen raskaus ei ole suotavaa, se vie cockerin ulkonäöstä jalouden ja sen lisäksi se vaikuttaa negatiivisesti ketteryyteen ja nopeuteen, jotka ovat rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen kannalta ehdottoman tärkeitä ominaisuuksia. Liioitellun lyhyt runko vaikuttaa myös haitallisesti liikkeisiin, koska tällöin koira ei saa yleensä riittävää askelpituutta. Ja vaikka pään tulee olla vankka, ei se koskaan tarkoita raskasta eikä riippuhuulista päätä, johon usein yhdistyy myös liiallinen kaulanahka. Myöskään turkin hapsutuksessa ei ole syytä liioitella, rotumääritelmässä puhutaan riittävästä turkin määrästä. Liiallinen ja usein myös laadultaan liian pehmeä karva, ei ole tarkoituksenmukainen koiralla, jonka tulisi pystyä työskentelemään vaativissa olosuhteissa. Se saattaa myös muodostua terveydelliseksi riskiksi, etenkin jos säännöllinen turkinhoitorutiini puuttuu.
Cockerspanieli on jakautunut rotuna kahtia ulkomuodollisesti ja käyttötarkoitukseltaan toisistaan poikkeaviin linjoihin. Käyttölinjaiset cockerit eroavat ulkomuodollisesti näyttelylinjaisista koirista monella tapaa. Käyttölinjaiset ovat usein rungoltaan pidempiä kuin näyttelylinjaiset, mutta niissäkään pituus ei saisi olla liioiteltua. Käyttölinjaisilla on myös niukempi turkki ja joillakin koirilla on kevyemmät ja kapeat kuono-osat. Yleisesti ottaen käyttölinjaisten koko ja ulkomuotovariaatio on suurempi kuin näyttelylinjaisilla.
Väritys vaihtelee samoin voimakkaasti ja koska eri värivariantteja sekoitetaan vapaasi, on tavallista, että yksivärisellä koiralla on valkoista muuallakin kuin vain rinnassa. Pahimmat virheet, jotka vaikuttavat myös käyttöön ovat löysät lavat, kierot eturaajat, raajojen mataluus ja siihen usein yhdistyvä pieni koko. Rodun pitää pystyä noutamaan ongelmitta painaviakin riistaeläimiä eikä koiran koko saa olla esteenä esim. fyysisesti raskaassa vesilintumetsästyksessä.
Turkin laatu on viime vuosina parantunut olennaisesti ja harvassa ovat enää liian runsaat ja villavat karvanlaadut. Häntämutkia esiintyy, joskin niitä ei juuri näy näyttelyissä. Pienet häntämutkat eivät haittaa koiran normaalia elämää tai sen rodunomaista käyttöä. Kaiken kaikkiaan rotu on näyttelylinjaisten osalta hyvissä kantimissa ja yleisellä tasolla ei ole osoitettavissa liioiteltuja tai terveydelle haitallisia piirteitä, lukuun ottamatta syviä huulipoimuja. Yleisimmät ulkomuodolliset heikkoudet näyttelylinjaisilla koirilla lienevät mittasuhteissa (mm. matalat raajat, rotumääritelmän ihannetta pidemmät rungot), puutteet etuosan rakenteessa (liian lyhyet ja suorat olkavarret), jotka tekevät etuliikkeistä lyhyet ja tehottomat; riittämättömät eturinnat ja litteät rungot sekä jo yllä mainitut kallon linjoihin ja mittasuhteisiin liittyvät heikkoudet. Käyttölinjaisten kohdalla on kiinnitettävä erityisesti huomiota oikeanlaiseen eturaajojen rakenteeseen, raajojen oikeaan pituuteen ja koirien käyttötarkoitukseen soveltuvaan riittävään kokoon.
English cocker spaniel
Alkuperämaa: Iso-Britannia
Ryhmä 8, FCI:n numero: 5
Hyväksytty: FCI 28.11.2003
SKL-FKK 10.5.2004
KÄYTTÖTARKOITUS: Ylösajava koira.
FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 8 noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat, alaryhmä 2 ylösajavat koirat; käyttökoetulos vaaditaan.
YLEISVAIKUTELMA: Iloinen ja vankka metsästyskoira; sopusuhtainen ja tiivisrakenteinen. Säkäkorkeus on suunnilleen sama kuin etäisyys säästä hännäntyveen.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Iloinen luonne ja alati heiluva häntä kuvastavat koiralle tyypillistä touhukkuutta etenkin sen seuratessa jälkeä tiheäkasvuistakaan maastoa pelkäämättä. Lempeä, miellyttämisenhaluinen ja täynnä elämäniloa.
PÄÄ:
KALLO-OSA: Hyvin kehittynyt ja selväpiirteinen, ei liian kevyt eikä karkea.
OTSAPENGER: Selvästi erottuva, sijaitsee kirsun kärjen ja niskakyhmyn puolivälissä.
KIRSU: Riittävän iso; tarkka hajuaisti.
KUONO: Suorakulmainen.
LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Leuat ovat vahvat. Täysihampainen, säännöllinen ja tiivis leikkaava purenta ts. yläetuhampaat peittävät tiiviisti alaetuhampaat ja ovat suorassa kulmassa leukoihin nähden.
POSKET: Eivät ulkonevat.
SILMÄT: Täyteläiset, mutta eivät ulkonevat, tummanruskeat tai ruskeat, eivät koskaan vaaleat. Maksanruskeilla, ”liver roan”-värisillä tai maksanruskeavalkoisilla sallitaan tumman pähkinänruskeat, karvapeitteen väriin sointuvat silmät. Ilme on älykäs ja lempeä, silti tarkkaavainen, valpas ja iloinen. Silmäluomet ovat tiiviit.
KORVAT: Pehmeät, lappumaiset, alas silmien tasolle kiinnittyneet, ohuet ja kirsun kärkeen ulottuvat. Korvat ovat pitkän, suoran ja silkkisen karvan peittämät.
KAULA: Kohtuullisen pituinen ja lihaksikas, kauniisti viistoihin lapoihin liittyvä. Ei löysää kaulanahkaa.
RUNKO: Vahva ja tiivis.
YLÄLINJA: Kiinteä ja tasainen, lanneosan takaa hieman häntää kohti laskeva.
LANNE: Lyhyt ja leveä.
RINTAKEHÄ: Hyvin kehittynyt ja syvä, etuosastaan ei liian leveä eikä liian kapea. Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet.
HÄNTÄ: Hieman selkälinjan alapuolelle kiinnittynyt; ehdottomasti iloisesti liikkuva ja asennoltaan vaakasuora, ei koskaan ylös kääntynyt. Yleensä typistetty (Huom. Suomessa typistyskielto, joka astui voimaan 1.7.1996). Typistetty: Ei koskaan liian lyhyt, eikä liian pitkä. Jos häntä on liian lyhyt tai liian pitkä, on vaikea havaita aina iloista hännän liikettä koiran työskennellessä. Typistämätön: Hieman kaareva, keskipitkä ja oikeassa suhteessa runkoon, antaa kauttaaltaan tasapainoisen vaikutelman. Ihannemittainen häntä ei ulotu kintereen alapuolelle. Häntä on tyvestään vahva ja kapenee kohti ohutta kärkeä; se on muun karvapeitteen tavoin hapsuttunut. Koiran työskennellessä häntä on eloisa ja asennoltaan selkälinjan tasolla, ei sitä ylempänä eikä koskaan niin alhaalla, että se viittaisi arkuuteen.
RAAJAT:
ETURAAJAT:
YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat vankkaluiset, suorat ja riittävän lyhyet antamaan mahdollisimman suuren voiman. Eivät kuitenkaan liian lyhyet, jolloin ne häiritsisivät tältä suurenmoiselta lintukoiralta vaadittavaa tehokasta liikuntaa.
LAVAT: Viistot ja kuivat.
KÄPÄLÄT: Tiiviit ns. kissankäpälät. Paksut päkiät.
TAKARAAJAT:
YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat leveät, täyteläiset, hyvin lihaksikkaat ja vankkaluiset.
POLVET: Hyvin kulmautuneet.
KINTEREET: Matalat mahdollistaen hyvän työntövoiman.
KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.
LIIKKEET: Yhdensuuntaiset ja maatavoittavat, tehokas takaraajan työntö.
KARVAPEITE:
KARVA: Sileää, silkkistä, ei koskaan karkeaa, laineikasta eikä kiharaa, ei liian runsasta. Eturaajat, runko ja takaraajat kintereiden yläpuolelta ovat selvästi hapsuiset.
VÄRI: Useita eri värejä. Yksivärisillä ei valkoista hyväksytä muualla kuin rinnassa.
KOKO JA PAINO:
SÄKÄKORKEUS: Urokset noin 39 - 41 cm, nartut noin 38 - 39 cm,
PAINO: Noin 12,5 – 14,5 kg.
VIRHEET:
Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä. HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina
kivespussiin.
Kuva: Kennel Northworth www.northworth.net
(Colinin kanssa olimme mukana Northworth-kasvattajaryhmässä Jyväskylän KV-näyttelyssä)
Lähde: http://www.cockerspanielit.net/www_root/lomakkeet/JTO.pdf