Posavinanajokoira on ikivanha rotu: sen olemassaolosta on todisteita jo 1400-luvulta asti. Rotu oli hyvin arvossa pidetty niin Kroatissa kuin lähialueillakin. Ensimmäisen kerran posavinanajokoira nähtiin näyttelyssä vuonna 1924.
Posavinanajokoira on erittäin kestävä ja hyvä metsästäjä, erityisesti se on jäniksen ja ketun metsästäjä. Rotu on myös hyvä jäljestäjä. Luonteeltaan se on hyvin vilkas ja oppivainen. Posavinanajokoira on myös todella hyväluonteinen ja kiintyy helposti omistajaansa.
Melko vankkarakenteinen koirarotu, mutta ei normaalia vankempi koira. Selkä on pitkä. Pää on kapea ja noin 20-24 cm pitkä. Silmät ovat suuret ja väriltään tummat. Silmistä tulisi korostua lempeä ilme. Korvat ovat ohuet ja riippuvat. Karva on pinnanmyötäistä, pituudeltaan noin 2-3 cm pitkää. Posavinanajokoiran väreiksi sallitaan kaikki punertavan vehnänvärin sävyt. Valkoinen merkki voi olla esimerkiksi päässä, kaulassa, vatsan alla ja hännänpäässä. Valkoista väriä ei saa olla yli kolmasosaa kokonaisvärityksestä.
Posavinanajokoira on kestävä ja erittäin hyvä metsästyskoira, ajokoira, joka soveltuu eri-tyisesti jäniksen, ketun, ilveksen sekä villisian metsästykseen, mutta myös kytkettynä on erinomainen jäljestävä koira. Tämä vanha ajokoirarotu on kotoisin Save-joen laaksosta. Ensimmäinen kuva posavinanajokoirasta on Istriassa, Beramin kylän hautauskappelissa oleva fresko ”Kolmen kuninkaan kumarrus” vuodelta 1474, jossa on kuvattu tumman vehnänvärinen, luppakorvainen koira. Seuraavan kerran nykyisen posavinanajokoiran esi-isä on kuvattu 1500-luvulla maalatussa alttari-freskossa, joka sijaitsee Veli Losinjin kir-kossa. Piispa Petar Bakicin teoksessa vuodelta 1719 mainitaan myös rodun ja kertoo sen olleen tunnettu jo 1300-luvulla. Franjo Bertic kuvaili rodun v. 1854, ja FCI julkaisi ensim-mäisen rotumääritelmän 8.4.1955. Rotu kuuluu FCI6 ryhmään, rotumääritelmän viimeiset päivitykset on hyväksytty FCI:ssä vuonna 2015 ja Suomen Kennelliitossa vuonna 2016. Rotu on kotoisin Kroatiasta, ja sen rodun käännös kotimaassa on Posavski Gonič. Rotu on helposti koulutettava ja oppivainen, monikäyttöinen ja kaikenlaisiin maastoihin soveltuva ajokoira, jolla on kirkas, sointuva ajohaukku. Koira ei saa olla luonteeltaan hermostunut eikä aggressiivinen. Posavinanajokoira on vilkas, mutta hyväluonteinen ja kiintyy helposti omistajaansa.
Posavinanajokoira on ikivanha rotu. Sen olemassaolosta kotimaassaan Kroatiassa on todisteita jo 1400-luvulta asti. Rotu on hyvin arvostettu Kroatiassa ja naapurimaissa. Ensimmäisen kerran posavinanajokoira nähtiin koiranäyttelyissä vuonna 1924. Rodun sanotaan polveutuvan illyrianajokoirasta, joka oli väriltään punainen valkoisin merkein.
Suomalaiset tämän päivän koirat polveutuvat pääasiassa Bosnia Herzegovian-linjaisista Kraftwerk-kennelin kasvattamista narttupennuista, joilla mm. Filipuna-kennel ja Sonkarinrannan kennel ovat aloittaneet posavinanajokoirien kasvatuksensa. Tämän sukulinjan narttuihin on Suomeen tuotu uutta urosverta.
Suomeen tuotiin ensimmäiset posavinanajokoirat vuonna 2006, jolloin Aatto Hongisto Kraftwerk-kennelistä toi Suomeen Bosnia Herzegovinasta uroksen Abi ja nartun Bara. Näille kahdelle tuonnille syntyi marraskuussa 2006 Suomen ensimmäinen pentue (rekisteröity vuonna 2007). Sukusiitosprosentti neljälle sukupolvelle laskettuna oli korkea 6,25%. Pentueeseen syntyi yhteensä kuusi pentua, joista n. Krafwerk Tana oli ainoana A/A lonkilla, 0/0 kyynärpäillä sekä terveillä silmillä varustettu vuoden 2010 Voittaja-koira (3xserti, 2x cacib), joka sairastui ”mäyräkoirahalvaukseen” ja lopetettiin tämän vuoksi vuonna 2011 viiden vuoden vanhana. Pentueveli Kraftwerk Toti on saanut näyttelystä EH:n. Jälkeläisiä ei tämä yhdistelmän koirat saaneet. Kuolintietoja ei ole saatavissa kuin Tanasta. Kokeissa nämä koirat eivät käyneet.
Kuvassa V-10 Kraftwerk Tana, joka oli minun ensimmäinen posavinanajokoirani. Taiska oli Suomeen syntyneestä ensimmäisestä pentueesta.
