Kasvattieni kuvia
Muistatko, kun pentuna olin suloinen karvakerä.
Söin kengän, söin toisenkin ja jätin jälkeni tuolin jalkaan.
Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä, en aina muistanut tarvetta tehdä lehden päälle.
Huolella hajustin mattosikin, minusta se oli temppu taitavin.
Aikuiseksi kasvettuani varmaan huomasit, olen aarteesi rakkain ja parahin.
Vuoteni vierivät verkalleen samalla sinä vuosistani muistojen kirjaa teet.
Niin paljon muistoja vuodet yhdessä tuo, tätä aarteistoa elomme taltioi.
Kun askelein viimein lyhyt on, eikä silmät enää ehkä nää, mutta muistojen kirja jää.
.jpg){kind=link}
